Loppuvatko nimet kesken?

Kauppalehden toimittaja Senja Larsen julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Kauppalehden sivuilla 12.1.2020. Kirjoituksessa todettiin, että pohjoismaisten kielten sanat ovat tällä hetkellä suosittuja Piilaaksossa ja että niihin liittyy muita nimiä pienempi oikeudellinen riski.

​Artikkelissa todettiin, että “erottuminen on haastavaa ja iso osa mahdollisista nimistä on varattu, joten yrityksiä neuvotaan hakemaan "harvinaisista kielistä" helposti lausuttavia nimiä juridisten ongelmien välttämiseksi”. 

Olemme huomanneet saman ilmiön sekä omassa asiakaskunnassamme että  suomalaisessa startup-yhteisössä yleisemminkin. Asiakkaidemme suomalaisittain nimetyt brändit  “Myssy” (päähineet), “Voima” (kullan varastointi ja välitys), “Mimmit” (musiikki), “Ruuvi” (sensorit), ja “Korento” (kosmetiikka) sekä monet muut vastaavat, valloittavat menestyksellä maailmaa.

Suomalaiset ja skandinaaviset sanat ovat usein ulkomaiselle kuulijalle eksoottisia ja toimivat siten hyvin brändiniminä. Varsinaisesti juridisia ongelmia niillä ei voi välttää juuri sen enempää kuin valitsemalla esimerkiksi englanninkielisen sanan. Mikäli yritys, olipa se sitten amerikkalainen tai suomalainen, haluaa käyttää suomenkielistä sanaa brändinimenä ulkomailla toimiessa, ovat oikeudelliset riskit kutakuinkin samat kuin muidenkin nimien kohdalla.

Vaikka nimi on suomenkielinen, ei se tarkoita etteikö esimerkiksi englanninkielinen tai ranskankielinen tavaramerkki voi muodostua ongelmaksi. Esimerkiksi espanjalainen yritys on juuri vastustanut suomalaisen asiakkaamme suomalaisesta sanasta koostuvaa EU-tavaramerkkiä sillä perusteella, että heillä on espanjalainen rekisteröinti tavaramerkille, joka poikkeaa asiakkaamme merkistä vain yhdellä kirjaimella. Toisen asiakkaamme suomenkielistä merkkiä EU:ssa on vastustanut hollantilainen yritys, joka on rekisteröinyt saman sanan sisältävän merkin Benelux-maissa.

Yleisellä tasolla voi olla toki mahdollista, että valitsemalla suomenkielisen nimen todennäköisyys sille, että jollain on täysin samanniminen tuote tai tavaramerkki, on ehkä tavallista pienempi. Tavaramerkkien loukkaustilanteissa riittää kuitenkin, että nimet ovat samankaltaiset. Esimerkiksi suomenkielinen sana “muki” on samankaltainen kuin slovakialainen sana “muky” (piina). Käyttämällä suomenkielistä nimeä ei siis valitettavasti voi rajata mahdollisten ongelmallisten nimien joukkoa ainoastaan muihin suomenkielisiin nimiin.

Toinen huomioitava seikka on se, että jos nimi on tuotetta kuvaileva alkuperäisellä kielellä, voi  sen oikeudellinen suojaaminen olla hankalaa. Kauppalehden artikkelissa mainittiin urheiluvaatebrändi Vuori ja suklaabrändi Raaka. Nämä nimet varmasti toimivat USA:ssa ja ne voidaan jopa suojata siellä tavaramerkillä, mutta brändin laajentaminen esimerkiksi EU:hun asettaa täysin uudet haasteet. Kumpaakaan brändiä ei voi oikeudellisesti suojata kovinkaan hyvin EU:ssa. EU-tavaramerkkihakemus hylätään jos se on tuotetta kuvaileva millä tahansa EU-kielellä. Edellä mainituissa tapauksissa nimen kuvailevuus suomenkielellä siis estäisi koko EU-tavaramerkin. Nimen suojaaminen yksittäisissä EU-maissa toki saattaisi onnistua, mutta suojaaminen maa kerrallaan tulee startupille todennäköisesti liian kalliiksi.

​Jos nimeä ei voi suojata esimerkiksi EU:ssa, on mahdollisiin tuoteväärennöksiin ja muihin loukkauksiin vaikea puuttua. Ulkomaisen kuvailevan sanan käyttö ei ole oikotie onneen, kuten mm. Islantilainen Mjólkursamsalan ehf ja Skyr Finland, SKYR-brändin haltijat, joutuivat toteamaan. SKYR-brändiä rakennettiin isolla rahalla n. 10 vuotta sitten. Merkkiin tehdyt panostukset hyvin pitkälti menetettiin kun markkinaoikeus totesi, että “Skyr” on islantilaista hapanmaitotuotetta kuvaava yleissana jota kaikki saavat käyttää. 

Lisäksi tulee myös huomioida, että sama nimi voi tarkoittaa eri asioita eri kielillä. Kauppalehden artikkelissa mainittiin ranskankielestä johdettu brändi “Peloton”, jolla sattuu olemaan varsin positiivinen suomenkielinen mielleyhtymä. Aina näin ei kuitenkaan ole. Artikkelissa mainittu menneiden vuosien laatubrändi “Asko” tarkoittaa kuvottavaa espanjaksi (“asco”). Mitsubishi joutui puolestaan vaihtamaan “Pajero”-automallin nimen toiseksi Latinalaisessa Amerikassa kun heille selvisi, että sana tarkoittaa “runkkaria” espanjaksi.

*******

Suomalaiset nimet toimivat maailmalla hyvin, ja Kauppalehden artikkelissa “ehdotetut” nimet voisivat hyvinkin toimia markkinoinnilliselta näkökantilta. Valitettavasti oikeudellisia riskejä ei kuitenkaan juurikaan pysty vähentämään valitsemalla tuotteelle nimen jostakin marginaalikielestä, kuten suomesta. Näiltä osin Piilaaksossa kiertävä neuvo ei siis pidä paikkaansa.

Olipa nimi johdettu suomesta tai muusta marginaalikielestä, sen valintaan pätee samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa muuhinkin nimeen. Nimen valinnan yhteydessä tulee selvittää, onko samankaltainen nimi jo rekisteröity tärkeillä markkina-alueilla, ja onko se sellainen joka ylipäätään on suojattavissa.